Kaasukahvan päittäisvälys tuntui aluksi tosi kurjalta, kaasu kun on lisäksi täysin tunnoton... Ainakin kun käsi on tottunut kunnon vastukseen Kawan kaasareita käskiessä. Nyt takana parisen tuhatta km, alkaa tuohon jo tottua.
Huollon mukaan sen tulee juuri tuollainen ollakin, ja kirjoittelusta päätellen se kaikilla onkin, eli sen kanssa on vaan totuttava elämään.
Vaihteiden klonksaukset loppuvat, kun vaihtamisen tekee oikealla kierrosalueella, eli vaihtaa neloseltakin vitoselle, vasta kun kierrokset siellä kahdeksan paremmalla puolella ovat, menee niin sujuvasti sisään että...
Ainoa vaan, että nuo sinipukuiset ystävämme sitä lisenssiä pyytelevät takaisin kovin herkästi!
Itse ainakin olen tulkinnut asian niin, että vaihtaminen tapahtuu sellaisessa kohdassa, johon sitä ei ole suunniteltu, pyörintänopeudet eivät ole oikein balanssissa...
Vaan on tämä ihana pyörä, ei tosiaan ole kaduttanut rosvosektorille joutuminen!