On kai tähänkin keskusteluun osallistuttava, vaikkei mitään aiheesta tiedäkään, ja taitaa mennä osittain myös OT:ksi...

Meilläkään ei vaimoketta hirveesti kaksipyöräiset kiinnosta, mutta kyytiin lähtee kyllä pyydettäessä ja on tainnut muutaman kerran jopa ehdottaa, josko suoritettaisiin siirtymä mopolla, kun ollaan jonnekkin menossa. Mutta koskaan myöskään ei ole tullut minkäänlaista vastalausetta, kun olen ilmoittanut lähteväni ajelulle! Ilmeisesti on ollut helppo päätellä, että se on eräänlainen terapiamuoto, johon ei toisen todellakaan kuulu puuttua.
Ja toinen vastaava harrastus meikäläiselle on musiikki, siinä on ihan samat kuviot, eli välillä tyttöystävä lähtee keikalle, välillä ei! Ja koskaan hän ei ole myöskään tähän liittyen yrittänyt estää tai kyseenalaistaa lähtemistä, oli kyse sitten treeneistä, keikasta tai useamman päivän studioreissusta.
Ja toisellahan meistä on säännölliset työajat, toinen on "kaksivuorotyössä", jossa työajat vaihtelee lähes päivittäin. Homma toimii hienosti, kun molemmat ymmärtää toisen harrastusten tärkeyden ja sillon kun on yhteistä aikaa, käytetään se "tehokkaasti"! Ja tietysti muistetaan näyttää ja kertoa puolisolle, että omista harrastuksista ja menoista huolimatta välitetään ja rakastetaan.
Ja koska raha on ehkä kaikkein typerin riidanaihe parisuhteessa ja koko elämässä, niin meillä kumpikaan ei ole tilitysvelvollinen toiselle omasta rahankäytöstä, eikä kumpaakaan edes kiinnosta, mihin toinen rahojansa käyttää, kunhan yhteiset kulut (asuminen, ruoka yms) hoidetaan niin kun kuuluukin.
Ei mulla muuta...

Ja tämä ei taaskaan ole provo, vaan pieni ote omasta elämästäni, enkä todellakaan väitä, että nuo olisivat absoluuttisia totuuksia toimivasta parisuhteesta...toivottavasti joku voisi saada jopa pieniä vinkkejä kirjoituksestani...ja yhteenvetona voi todeta, että miksi tehdä parisuhteessa asiat vaikeasti/vaikeaksi, jos ne voi tehdä helpommin/helpommiksikin...
